Kolme yötä häihin on...

Koskahan nukun seuraavan kerran.. Kello lähenee yhtä yöllä ja täällä morsian askartelee. Viimeiset pari kuukautta on mennyt häitä järkkäillessä melko tiiviisti, ja viimeiset kaksi viikkoa täydellä höyryllä. Nyt testataan projektin hallintakykyä. Alkuviikko oli ihan kamalaa, joka asia meni ensin pieleen kunnes joku ratkaisu löytyi. Nyt alkaa hommat taas sujua ihan taianomaisesti. Olen usein postannut Facebook:iin päivityksiä häihin liittyen, ihanaa miten kaverit auttaa! Tänäänkin ratkesi kukkakriisi aivan yllättävältä taholta :) Täysin ei itkupotkuraivareilta ole selvitty, aikamoisia kilareita on tämä bridezilla välillä saanut... Toivottavasti kuitenkin lauantai sujuu pelkillä onnen kyynelillä. En ole koskaan ollut näin tuunattu ja tuskin koskaan tulen olemaankaan, joten nautin täysin siemauksin kun joka päivälle on joku "hoito" varattuna. To-do -lista on vielä pitkä mutta listan pää on jo näkyvissä. Tänä yönä on vielä miehen kanssa tanssitreenit ja boolin koemaisto.. Tästä blogista.. Tavoitepaino jonka syksyllä asetin on saavutettu! Keväällä tavoittelemani tiukempi paino ei ihan toteutunut. Spagaatti on todistetusti esitetty polttareissa ja sikspäkkikin näkyy hyvässä valossa. Kaikki valmiina häihin siis! Joku päivä luen vielä blogin alusta ja ihmettelen mitä kaikkea on tapahtunut ja mitä siitä olen kirjoittanut. Nyt kuitenkin nautin näistä viime metreistä nuorena ja notkeana neiti-ihmisenä ;) Ihanaa Juhannusta!

Olen (puoli)maratoonari!

5.5.2012 Lähtölaukaus kajahti, olin aivan eturivissä, tietysti. Ensimmäinen suora juostiin lähes täysillä, muuten olisi jäänyt jalkoihin. Sitten muistin Kirsin opit; kolikko pyllynväliin ja kanta-varvas -askeleella. Ja isäni opit; hiljaa kun hiihtää tulee suora latu, ja kun malttaa aloittaa hitaasti tulee myöhemmin monta selkää vastaan. Ensimmäiset pari kilometriä tunsin itseni aivan etanaksi. Koko ajan porukkaa viiletti ohi. Sitkeästi menin peruskestävyyssykkeellä (tai no, syke oli kovempi mutta vauhti tuota luokkaa). Kolmen kilometrin kohdalla pari naista meni ohi ja toinen sanoi: "yllättävän helpot kolme kilometriä!", silloin tajusin että teen aivan oikein. Viiden kilometrin kohdalla alkoi merkit näkyä. Itse olin pääsemässä juuri vauhtiin, ensimmäiset kilometrit vaivannut pakarajumi häipyi ja askel oli kevyt. Kone oli siis käynnissä :) Ja selkiä alkoi tulla vastaan. Monennäköistä menijää! Nenä maassa, surkea ryhti, hiki päässä ja punaisena. Mukavaa jäljelläolevaa 16 kilometriä teille! Juoksukoulu oli aivan loistava juttu, mietin vielä monta kertaa kun selkiä alkoi tulla vastaan tasaisena virtana. Ohittaminen vaan on vaikeaa kun joutuu juoksemaan lähes koko matkan ojassa. Olin päättänyt juosta "perustahtia" ja -tekniikalla ensimmäiset 18 kilometriä ja kiriä sitten. 15 kilometrin kohdalla lähdin jäniksen perään. 18 kilometrin kohdalla menin ohi ja aloin juosta kovaa. Mikä fiilis!! Kaikki meni, keliä myöten, ihan nappiin. Aika oli 2.03. Eli toki ne kolme minuuttia olisi voinut vielä kiriä :) Seuraavalla kerralla! Ehkä jo Forssassa?

Tiedän mitä teen tänään!

Huomenna HCR!!!

Ensimmäinen tavoite on jo käsinkosketeltavan lähellä :) Huomenna starttaan Helsinki City Runiin harmaassa eli viimeisessä juoksuryhmässä. Harmaan porukan tavoiteaika on 2,5-3 tuntia, mutta kyllä henkilökohtainen tavoite on lähempänä kahta tuntia. Vähän jo jännittää :) Hiljaista on ollut täällä blogin suunnalla, koska hää- ja työjutut ja pihalla puuhailu on vienyt kaiken ajan! Kunhan häät on ohi, pidän taukoa projekteista! Mutta nyt takaisin asiaan.. Viime lauantaina tyttöä haettiin kahdeksalta aamulla, ei suinkaan lenkille vaan polttareihin! Joten viikonloppu ja Wappukin meni juhliessa ja palautuessa, lisäksi sain jonkun Turkulaisen kurkkupöpön yöjuoksuista joka vaivaa vieläkin. Huomenna silti juostaan vaikka mikä olisi. Tänään suoritan hiilaritankkausta. Olen onnistuneesti syönyt jo yhden suklaalevyn! Noh, ajattelin syödä myös pastaa yms. terveellisempää. Ja vettä pitää tankata myös. Teippaan juomapullon käsivarteen, se kun unohtuu koko ajan jonnekin. Lepoa ja tankkausta siis tänään, huomenna kohti Helsinkiä! P.S. Polttareissa todistetusti meni jo spagaatti! Sikspäkki ei ihan vielä näy...

19 päivää h-hetkeen

Heippa. Eipä ollakaan nähty vähään aikaan. Oletpa laihtunut. Kiitos, niin olen. Älä nyt liikaa laihdu ettet ihan kuivu. En, en ajatellut kuivua.

Joo, ei tässä nyt olla vielä kuivumassa. Viikko Liteä jäljellä. Viikonloput pääsiäisen jälkeen on menneet syöppöilyn puolelle. (Pääsiäisestä nyt puhumattakaan. Siinä kun viikon ennen Suklaajuhlaa on liikuntakielto, on hirrrweeen helppo jatkaa sohvalla ja ottaa siihen vähän lisukkeeksi pääsiäismunia. Korjaan, ei vähän, paljon!) Ajattelin kyllä jatkaa Liten jälkeen Superdieettiin (Fitfarmin jakso sekin), se loppuu juuri sopivasti juhannuksen alla joten on jonkinlainen mahdollisuus pysyä ruodussa häihin asti. Niin, ne häät. Onhan jotain ihmetabletteja joilla väsyneet, häitä kuukausia järkänneet, suklaata ahmineet, liian vähän nukkuneet morsiamet taiotaan hääpäivänään superkauniiksi, onhan!?!

No, kaikesta hässäkästä huolimatta en voi kun hymyillä. Kevät ja aurinko on vaan niin mahtavia. Eilen sain taas siivoushulluuskohtauksen ja riehuin ympäri kämppää rätti kourassa, siinä vaihtui järjestys, tekeytyi sohvatyynynpäälliset ja peseytyi ikkunatkin sivussa. Mutta päivän paras oli silti 9km lenkki klo 20 illalla ja kokonaan valoisaan aikaan :)

19 päivää h-hetkeen, siis Helsinki City Run:iin. Jokohan sitä uskaltaisi vaihtaa tavoiteaikaa hieman kolmea tuntia lyhyemmäksi...?

Viikot: 37+6 Paino: -1,5kg

Silmä poskella

Nyt tekisi mieli syödä litra suklaajäätelöä kinuskikastikkeella, päälle suklaalevy ja Makuunin säkki irtokarkkia. Ja maha pulleena mennä nukkumaan pitkät päikkärit.

Mutta ei. Pari remppapuhelua, hääjuttuja hoidettavana, siivousta, ruuanlaittoa, muksut ulos nyt, vauva nukkuu vielä hetken (ehkä), suihkuun (eilen kävin iltalenkillä ja lämmitin saunan, no lämmin vesi oli käytetty loppuun, aargh!). Taas harkitsen kahvinjuonnin opettelua.

Ja silmäpussit on kohta suuremmat kuin rinnat. *vaipuu epätoivoon*

Nostetaas katse takaisin kohti palkintoa. Illalla maanantain riehuntacombat, se piristää aina, ja painokin putoaa vaikka välillä suklaa ottaakin niskalenkin. Eikä ne lauantaina sovitetut hääpuvut hassummilta näyttäneet. 34-koon puku tosin teki pari selkäpinppiä, eikä todellakaan tarvinnut hengittää, mutta sen kokoisia pukuja nyt tarvitsisi liikkeissä ollakaan.

(Täytyy kyllä sanoa että melkoisia velhoja nuo hääpukujen suunnittelijat. Toimittajan lihakset sujahtaa nätisti piiloon. Erilaisilla kikkakolmosilla saadaan korostettua parempaa ja häivytettyä huonompaa. Melko trinsessaolo. Vaikka löysinkin jo puvun, voisin silti mennä uudestaan ja vaan sovitella, ihan siitä ilosta että joku kiikuttaa uskomattomia luomuksia koppiin ja pukee ne päälle. Itse voi vaan lipua peilien edessä, kahistella kangasta ja heilutella helmoja. Kaikki kehuvat, vaikkei olisi kummoinenkaan.)

Kyllä. tästä. tulee. hyvä. päivä.

Viikot: 34+6, Paino: -1,5kg :D

Saunajoogaa

Jalat on lauantain setistä edelleen ihan pökissä. Ne on itseasiassa vain pahentuneet ja pelkään jo huomisaamua koska aamut ovat pahimpia. Siksipä kokeilin tänä aamuna lämmittää saunan heti aamupuuron jälkeen. Vauva veteli ensimmäisiä päikkäreitään (heräsi kuuden jälkeen), poika vielä nukkui ja me tytön kanssa saunottiin. Arkiluksusta.

Saunassa sain jopa vähän venyteltyä. Tiedän kyllä miksi ja miten pitäisi venytellä. Miksi sitä silti tekee ihan liian vähän? Jos on rajallinen määrä tunteja treenaamiseen, aina lihashuolto jää häviölle. Kohta sitä on taas niin nipussa ettei mistään tule mitään, ei siis myöskään tuloksia. Silti.

Kuulin joku aika sitten että ohjaajakollegani Tiina Vainio on kirjoittanut Saunayoga-nimisen kirjan. Lempeä puolen tunnin harjoitus 50-asteisessa saunassa kuulostaa ihanalta. Taidan hankkia kirjan.

P.S. Sunnuntaina tuntivartti palauttelevaa PK1-lenkkiä, maanantaina Liten 2. punttitreeni+combat, tänään PK1-lenkki (edelleen melkoista köpöttelyä), n 45min

Mä en oo koskaan...

...ennen treenannu KUNNOLLA.
Kävin vihdoin eilen PT:n kanssa treenaamassa WFC:llä. Vaikka etukäteen ajattelinkin että saan varmasti enemmän irti treenistä kun joku "motivoi" vieressä, en silti todellakaan tiennyt mitä tilasin kun pyysin treineriä "näyttämään miten treenataan kunnolla"...

Homma meni näin. Lauantai-aamun aikataulusäätöjen takia tulin lopulta bussilla keskustaan ja juoksin kieli vyön alla Wolffille. Koko aamu oli mennyt vähän persiilleen joten otsasuoni tykytti adrenaliinia jo valmiiksi. Wolfin tiskillä kuulin kuka on Mikko, personal trainer jonka kanssa olin sopinut treffit treeniä varten. Mikolla oli juttu kesken treenikaverin kanssa, eikä näyttänyt olevan kiire. Alkoi jo hermostuttaa, hei tässä menee kallisarvoista treeniaikaa! Aloittelijan hötkyilyä...

Sain treenipäiväkirjan johon Mikko käski kirjoittaa treenien tiedot ylös, kesto, käytetyt painot, toistot jne. Kysyin, otanko tän mukaan nyt ja merkitsen painot? Mikko käski "heitä se johki, ei tässä nyt kirjoitella". Merkitsen jutut ylös sitten treenin jälkeen, ajattelin.

Juteltiin mitä haluisin että tehdään. Sanoin, näytä nyt että miten treenataan kunnolla. Voin vannoa että Mikon silmät vilahti hetkeksi punaisiksi. "Okei, treenataas vähän reisiä".

Lämmittelyksi askelkyykkykävelyä keppi niskan takana. Jalat hapotti jo tän jälkeen. On aina hyvä idea lähteä treenaamaan jalkoja kun on muutama viikko tanssituntien harjoittelua alla. Mietin, olisko tässä vaiheessa voinut vielä vaihtaa lihasryhmää. Säälittävää, sanoi toinen ääni päässäni, joten pidin turpani tukossa.

"Tehdään supersarjaa etureisille". Tunsin hienoista ylpeyttä kun tiesin mistä puhutaan. Eli yhdellä laitteella, heti perään toisella, ja kolmannella ja sitten tauko. 10-15 toistoa, viimeiset tiukkoja. Joo, tän mä osaan. Paitsi että. Laitteita olikin nyt viisi. Ensimmäiset kymmenen toistoa oli hitaita, sitten alettiin tehdä normitoistoja, jonka jälkeen pitoja. Usein kuului, "no niin anna mennä nyt! Hyvin tulee, kaksi vielä. Kaksi vielä. Kaksi vielä." Että. On. Ärsyttävää. Kun. Ne. Vaan. Jatkuu. Hetkinen! Täähän hakee koko ajan mun maksimia. Pitäiskö näytellä? Loppuisko ne aiemmin? No ei ja ei! Mikko näkee mun lävitse, eikä homma lopu ennenkuin jalat ihan oikeesti ei enää liiku. Itkua ja kiroilua. Pelottaa kun selässä välillä vihlasee. "En uskalla mennä kyykkyyn noin alas, oli syksyllä noidannuoli selässä". Säädetään vähän liikettä jotta paine saadaan pois selästä. Homma jatkuu. Naapurilaitteelta joku huutaa: "jos mulle joku huutais etten uskalla, hyppäisin itse lisäpainoks laitteelle!". Ole. Sinä. Hiljaa. Sulla ei ole edes paita märkä. Mä hikoilen kuin sika.

Supersetti saatiin valmiiksi. "Kanna painot takas. Toinen kierros." Mitä!!!

Ja sit huudetaan.

Kolmas kierros.

(Kyllä se kohta syntyy. Hitto, kolme kertaa synnärillä, se homma on joka kerta hoitunu nopeemmin ja kivuttomammin) Sori kanssatreenaajat!

Tehdään sit vielä eristetysti noi takareidet. Jes söör. Toinen kanssatreenari heittää "Hyvä tsemppi sulla!" Jos siinä oli sarkasmia, en sitä tunnista. Nyt treenataan kunnolla. Minä treenaan kunnolla!

"Eiköhän noi sun reidet ala olla nyt valmiit." Hyvä. Kiitos. Minusta myös. "Miten musta näyttää että olen ainut joka täällä hikoilee?"

"No, mä aina sanon että 80% salilla kävijöistä ei treenaa." Nyökkään ja itsestäni ylpeänä katkokävelen pois salilta. Olen ainakin kerran elämässäni treenannut. Kunnolla.

Siitä se ajatus sitten lähti...

Eilen illalla:
Ottaa päähän. Hääkutsuihin tarkoitettu Polaroid-kuva on hukassa. Tai niin TODELLA hyvässä tallessa etten löydä sitä millään. Kaverit tulossa kylään ideoimaan hääkutsuja. Tuovat suklaata. Suklaalevy on auki pöydällä. Huomaamatta nappaan pari palaa. Kohta sitä lisää. Sitten lähti laukalle. Karkkia, suklaata, ja punaviinillä alas. Sain putken katki vasta kun hötäsin tymäkän salmiakin palasen jonnekin nenänieluonteloon ja se siellä poltteli tunnin verran. Sillälailla.

Tänä aamuna:
Ottaa päähän. Kuva on edelleen hukassa. Maha on pinkeä pallo. Päätä särkee. Onneksi päivällä luvassa (vihdoin!) tunti PT:n kanssa, Mikko Wolfilla treenauttaa. Sen jälkeen näytetunti TRX:ää Sykkeellä. Taas uusi kirjainlyhenne! Se liittyy niihin "hirttosilmukoihin" jotka roikkuu kakkossalin seinillä.

Treenien päälle ensiapukoulutus. Olen viimeksi käynyt varmaan yläasteella. Tiedot kaipaavat päivitystä. Anne-nukkekin on kuulemma muuttunut tällä välin Antionioksi. Iltapäivällä olisi vaihtoehtoisesti kahdet synttärijuhlat herkkuineen. Tämä on varmasti parempi vaihtoehto ruokailun kannalta. Palari ja patukkaa mukaan!

Nyt aamupuurolle.

P.S. Tämän viikon sportit: Ma jumpan harjoittelua kotona+combat, Ti jam+sh'bam, Ke kahvakuulatreeni kotona, pk-lenkki+venyttelyt, To jam (+ vatsat pallonheittolaitteessa, ihan huippuvehje, uusi salilla), Pe hölläillään, La salitreeni PT:n kanssa+TRX, Su toivottavasti pitkä juoksulenkki. Hyvä treeniviikko!

Lähtöpaino saavutettu!

Päivä ei oikeestaan voi paremmin alkaa kuin positiivisilla puntarilukemilla :) Tavoite oli helmikuun loppuun mennessä päästä lähtöpainoon. Se ei ihan toteutunut.. Mättöpäivä laivalla teki tehtävänsä, mutta myös positiivisessa mielessä. Pää tarvitsi breikin.

Mutta täällä siis ollaan, nollilla. Nyt uusi tavoite.

23.6. hääpäivänä, -7.5kg, sikspäkki ja spagaatti. Siinä se.

Viikot: 33+1, Paino: +/-0kg!!!!!!!

Tsemppauslista

Kun välillä usko loppuu, ja sehän loppuu, teen jotain juttuja tsemppauslistalta. Parhaiten motivoi kampaajalla käynti, kasvo- tai jalkahoito tai muu hemmottelu. Joskus puleeraan näitä kotona. Laitan kynnet, läträän itsestäänruskettavaa (ruskettuneena näyttää hoikemmalta) tai käyn solariumissa. Katselen kuvia hyviltä tai sitten tosi huonoilta ajoilta. Tänään katselin pari jaksoa Jutan Superdieettejä netistä ja tajusin että veden juonti on taas unohtunut. Huhhuh että kisoihin treenaavat vedetään tiukkaan kuntoon ja viimeiset viikot dieetissä on ihan molekyylikemiaa. Teki mieli ylimääräistä protskupatukkaa, mutta jäipä syömättä. Join sen sijaan pari litraa vettä ja sovittelin vanhoja vaatteita. Huvinsa kullakin. Tsemppaus onnistunut.

Viikot: Paino: +0,5kg

Kolikko pyllynväliin ja pk-lenkille!

29.2.2012

Juoksutestin tulokset.. Jaapajaa. TesKun juoksutestin kehittäjä Matti oli antamassa palautteen ja opastamassa oikeanlaiseen treeniin jotta kaikki juoksukoululaiset pääsisivät tavoitteeseensa. Hän puhui maratonista. Tavoite suurimmalla osalla on puolikas. Ainakin nyt alkuun :) Matti on juossut itse yli sata maratonia, ja juoksee niitä edelleenkin, mieluiten yhden kuussa! Treenailee sen verran että maratoni kuukaudessa on "sellaista mukavaa". No sillälailla.

Kylmää kyytiä saivat liikuntatottumukseni, olen rakentanut taloa nykyisin melko yleiseen tapaan, keskeltä. Peruskunto eli talon perustukset ovat heikot, mutta niillä pärjäilee eli talo pysyy pystyssä. Mutta paljon helpompaa kaikki olisi jos peruskunto olisi paremmalla tolalla. Jumpat, joita vedän ovat vauhtikestävyystreeniä, joten treenireseptiksi tulikin paljon pk-lenkkiä. Noin 3-5 lenkkiä viikossa. Tähän päälle vauhtikestävyysharjoittelua 1-2 kertaa (ne jumpat). Ja lihaskuntoharjoittelua, ja -huoltoa. Yhteensä Matin mukaan liikkua pitää vähintään kahdeksan tuntia viikossa jos meinaa tuloksia saada. Tämä nykyväki on sellaista pullamössöä. Kuvitellaan, että kun käy kerran viikossa zumbassa ja infrapunasaunassa ja syö kevytleviä niin on ihan kohtsilleen bikinikunnossa. No ei ole!

Pala kurkussa ei kuitenkaan johdu kunnosta, asteikolla 1-5, kaikki osa-alueeni olivat nelosia. Eli ihan hyvä. Mutta... rasvaprosentti oli jotakin ihan järkyttävää! Imetys on jonkun kilon varastoinut rasvaa, mutta sitten sitä on varastoitu myös ihan muuten vaan. Onneksi juuri nuo persukestävyyslenkit polttavat tehokkaimmin rasvaa, kun ne pitää sykerajojen sisällä ja ne on riittävän pitkiä! No toki lähdin heti kuluttamaan tossuja tavoitteena saada tuo mokoma rasvaprosentti alas. Ja niinkuin tiesinkin, noin tunnin kohdalla huomaa lenkillä kuinka tulee hetkellinen väsähdys. Tässä kohtaa elimistön hiilarivarastot alkaa olla lopuillaan ja polttoainetta aletaan ottaa rasvavarastoista. Ja niitähän siis riittää.

P.S. Lite kyllä toimii, ensimmäisten kolmen viikon saldo -3kg!
P.P.S. Kolikko pyllynväliin oli ensimmäinen juoksukoulun tekniikkaohje, korjaa lantionasentoa juoksussa.

Kahvakuulatreeni ja tunnin PK-lenkki - omassa pihassa

Missä on tahtoa, siellä on polku. Ainakin nyt on polku puolen metrin lumihangessa. Talon ympäri. Ensin puolen tunnin kahvakuulailu lumipyryssä. (Vauva nukkuu vaunuissa ja isot muksut leikkii pihassa). Perään peruskestävyyslenkki. Isompi poikani laski 30 kierrosta ja huusi sitten: "Nyt saa riittää!" Meni kyllästyttyään sisälle. Meidän torpan kiertää 40 kertaa tunnissa. Lumihangessa juoksu treenaa kivasti nilkkoja ja nostaa sykettä, toinen puoli kierroksesta laskee takaisin pk-tason alarajalle.

On mä kyllä sekaisin. Myönnetään. Vois lopettaa ton lumimyräkän niin pääsisi vaunujen kanssa lenkille. Tai jopa ihan oikeesti lenkille, ilman yhtään muksua, ihan yksin! Olispa luksusta!

P.S. Ostin luistimet kierrätyskeskuksesta 3e. Näytän niille vähän maalia ja lakkaa ja koristeita. Huomenna bling bling -luistelemaan ;) En osaa luistella niin voin sitten ihastella vaan luistimia laidalla.

P.P.S. Join Coca Cola Zeroa ja maha turposi. Menen vaa'alle ehkä ensi viikolla..

Juoksutestissä

Aivan ensiksi, ihan mahtava fiilis aamulla kun paino oli taas nytkähtänyt alaspäin! Nyt olisi lähtöpainoon 1,5kg! Ja vaikka noissakin on vielä tekemistä, ei tämä homma siihen lopu. Sitten aletaan rutistaa emäntää vielä vähän lisää. Mutta siitä myöhemmin.

Edelleen hyvä olo, juoksutestien ja iltapalan jälkeen hiusväri päässä ja koko muu perhe pötköttää jo. Leijuva olotila johtuu kaiketi endorfiineistä, juoksutestissä saavutin lähes oman maksimin. Jos maksimi on "oksennus lentää just", niin pääsin "veren maku suussa" -asteelle. Mahtavaa! :) En malta odottaa testin tuloksia, jotka kertovat karun totuuden mm. rasvaprosentista, sykerajoista, ja sen miten tulisi treenata jotta puolikas onnistuu toukokuussa.
(Pari huonoa juttua testissä oli. Niillä testaajilla oli mukana oma vaaka, joka oli rikki, näytti kolme kiloa liikaa. Ja toiseksi, tosi ärsyttävää se pihdeillä rasvapitoisuuden mittaus! Yritin, että tästä kämmenselästä saisi todella helposti nahan siihen väliin, mutta testaaja halusi kauheen vaikeasti näpsiä nahkaa pihtien väliin mahasta, selästä, käsivarren alapuolelta... Mikä ylisuorittaja.)

Viime päivät ovat menneet aika tiukasti uusien Les Mills ohjelmien parissa, maanantaina uusi combat ja nyt kyllästän itseäni jamin musiikilla. On tää vaan niin hieno duuni, aina yhtä mahtavaa ohjata uusi ohjelma asiakkaille!

Viikot: 30+1, Paino: +1,5kg

Bye Bye Blenderi

Onnea on punainen blenderi ja tiskikone joka pesee sen. Kunnes lasikulho kolahtaa koneessa ja halkeaa. PRKL! Löytyykö maailmasta (tai mieluiten Tampereelta) blenderi joka murskaa jäät ja pysyy ehjänä tiskarissa?

Jotain hyvääkin tänään; 1,5h peruskestävyyslenkki pikkupoitsu vaunuissa. Ihanaa! Bodycombattia kuulokkeissa ja aurinkoinen, muutaman pakkasasteen ilma. Lenkkarit on kyllä auttamatta pienet. Jalka on siis levinnyt puoli numeroa joka muksusta. Jos tekisin vielä 13 lasta, voisin alkaa käyttää miehen kanssa samoja kenkiä. Kätevää.

Viikot: 29+4, Paino +3kg

P.S. Nyt vihdoin otin "ennen -kuvat". Olis kyllä pitänyt ottaa ne vielä kun oli rinnat. Just a thought.

Yossu-botoksit

Ennen salilla treenaajat eli "bodarit" toi mieleen persuksista kuluneet ja polvipussittuneet salihousut, hikirantuiset joskus muinoin valkoiset, sittemmin harmaat T-paidat, rasvaisen tukan ja huonon ihon. Näihin törmäsin kun teininä halusin käydä "puntilla" ja isäni suunnitteli minulle ohjelman. Mielikuva palasi kun viiden päivän Liten jälkeen naamaani on iskenyt teini-ilmiö, ylähuuli on ottanut Yossu-botoksit (varaa vain toiseen puoleen), en voinut olla ajattelematta että onko tässä kuitenkin joku yhteys? Iho ottaa itseensä muuttuneesta ruokavaliosta? Lisäravinteista? Juon ainakin vettä enemmän kuin koskaan. Salillakin olen käynyt vain kerran, joten tuskin siihen liittyy :) Poistuuko kehostani kuonaa naaman kautta? No, kaipa tämä huulipuoli joskus tasoittuu. Siihen asti taidan pysytellä lenkkipolulla tai kotona naamio naamassa. Onneksi on viikonloppu :)

Eilisen sportti: Salitreeni 1 + Bodyjam
Päivän sportti: Koticombat, treenasin uutta ohjelmaa.

Syömisen anatomia

Liten ruokavalio on hyvin yksiselitteinen. Siihen on merkitty kaikki mitä päivän aikana saa/tarvitsee/tulee syödä. Grammalleen. Pelkkä kana ja salaatti alkaisi varmasti puuduttaa pidemmän päälle (tähän mun mielikuvitus juuri taipuu), mutta Liteen kuuluu myös nettifoorumi, jossa siis voi vaihtaa ajatuksia ja kysellä tyhmiäkin kysymyksiä. No siellä olikin jo sivutolkulla ideoita mitä sallituista ruoka-aineista voi kehitellä. Eilen tein jo suurena oman elämäni mestarikokkina pari versiota makaronilaatikosta, toinen itselle ja toinen lapsille. Illalla kokkailin lisää, lohta ja perunaa. Lapsetkin kehui, mutta eivät tykänneet "karvoista", mikä siis oli tuoretta inkivääriä.

Kävin myös pitkästä aikaa luontaistuotekaupassa. "Onko teillä Fastin tuotteita?", seisoin hyllyn edessä joka oli juuri niitä pullollaan. Löysin patukat ja palautumisjuoman. Otin suklaanmakuista :)

Ruoka-aineet ja -määrät eivät tuota ongelmia. Vielä. Kuten arvelinkin, syön nyt määrällisesti varmaan enemmän kuin ennen. Mutta.. ei juustoja, keittokinkkua, pähkinöitä, jne ns. "karppaussafkaa", mitä ennen vetelin. Sen sijaan enemmän hiilareita, kuituja ja lisäravinteita. Ja paljon enemmän vettä, nyt kun siitä taas muistutettiin. Sekä hiilarit että vesi aiheuttaa sellaisen vessa-ilmiön. Tättärää.

Aika itsekeskeistä tämä touhu. Helpottaa varmasti kun tulee rutiinia, mutta nyt ruokien punnitseminen, valitseminen, ostaminen, suunnittelu, ajoitus, syöminen kaiken muun ohella aikaansaa sen että tuntuu kuin koko ajan olisi tekemisissä ruuan kanssa. Ainakin ajattelen koko ajan ruokaa, koska syön seuraavaksi ja mitä. Mitä huomenna. Kaupassa tarttis käydä. Mitä muksut ja mies syö. Tänään treenit tuohon aikaan. Päivällinen treenien jälkeen, joten vaihdan iltapalan ja päivällisen paikkaa. Koska syön että ei tule puurot pihalle lenkillä. Ja että ehdin käydä vessassa... Tätä kirjoittaessakin syötän välipalaa vauvalle. En ole koskaan viettänyt näin paljon aikaa keittiössä!

Eilen mies kysyi että mitä naposteltavaa mun ruokavalioon kuuluu? Sanoin, kaikki on siinä lapussa, ei mitään ellen joltain aterialta siirrä. Ei siis edes vihanneksia tai hedelmiä? Ei, määrät on siinä. Ja siinäpä se ydin onkin. Kilot tulevat ja pysyvät kaiken napostelun ja sohvasyömisen ansiosta. Siitä, kun illalla palkitaan itsemme taas kaikesta päivän raskaasta menosta. Olemme siis ravintoliitossa. Meillä on myös tapana Top Cheffiä ja Master Cheffiä katsoessa tehdä pikku ruuanlaittoskaboja; mitä pystyt loihtimaan mulle mainostauon aikana? Tänään aion kokeilla tätä mittaamalla miehelle ruoka-aineet eteen, loihdi näistä! :)

P.S. Paino putosi puoli kiloa ensimmäisen vuorokauden jälkeen!!!
P.P.S. Paino nousi kilon toisen vuorokauden jälkeen!!!???!!! WTF!

Eilisen sportti: CXWorx
Päivän sportti: SH'BAM treeniä, Combat-tuuraus ja illalla juoksukoulun eka yhteislenkki

Lite alkaa!

Tänään alkoi 10 viikon Lite-jakso. Aamupäivällä pyörin hyvän tovin ruokakaupassa etsimässä kaikkia listalla olevaa. Myyjän kanssa pähkäiltiin mm. mistä löytyy soijalesitiinirae. Nuori miesmyyjä tiesi kyllä kertoa mistä soijakastike löytyy. Ei ehkä ihan sama.

Kroppa on tietysti edelleen aivan pökissä. Yritin junamatkalla venytellä, mutta en selvästikään tarpeeksi. Jospa illan combat notkistaisi täytetyn puuman.

Viimeiset 3,5 kiloa on sitten tiukassa! Edes Niken riehunnat eivät saaneet vaa'an viisaria värähtämään. Läski tykkää asua minussa!

Viikot: Paino: +3,5kg

Nike Blast viikonloppu

Kaapelitehtaalla hurahti kaksi päivää kuin siivillä. Nyt on kroppa hakattu ja kauttaltaan jumissa mutta haittaakse. Ei todellakaan!
Lauantain sportit:
Amazing Ragga Party, nukuin pommiin kun vauva päätti ettei Helsingissä nukuta ja heräsi kahdelta yöllä silmät kirkkaana seurustelemaan. Narikka oli turvoksissa tietysti aamulla ennen ekaa tuntia joten myöhästyin alusta 15min ja oli jo ihan pihalla bileistä. Puolisen tuntia pyristelin, mutta sitten siirryin Nike Shopin puolelle...
NTC (Nike Training Club), Masterclass. Hullu toiminnallinen treeni, joka tuntui siltä että jokaisen "viimeisen liikkeen" jälkeen tuli vielä ainakin sata. Punnerra, hyppää ilmaan, polvet syliin, kyykkää, linkkari, jne. Tehokasta! Ja kun tunkee melkein eturiviin, on vaikea fuskata.
SH'BAM 7, ooh ihanaa. Juuri mun makuun, tää olis ihana vetää Ystävänpäivänä pinkkiin pukeutuneena :) Paljon sheikkausta, Jai Ho!, Wepa, ja imeläksi lopuksi vielä All You Need is Love.
Sitten Piloxing... en todellakaan ymmärtänyt tätä Pilateksen ja Boxingin yhdistelmää, johon oli väliin sujautettu balettiasentoja, salsaa, ynnämuuta tanssia. Biitti oli hengästyttävän nopea ensi sekunnista. Vetäjät olivat kyllä sen verran tiukassa kunnossa että ilmeisen tehokasta hommaa, mulle aivan liian monta kertaa UUAUUA, YYYIIIIIAAA, UUAUUA... Jaksoin tätä veivuuta ehkä vartin, välillä alkoi tuntua pystyssä tehtävät pilates-liikkeet ihan järkeviltä, mutta pian seurasi Pliee ja sitten nyrkkiä silmään. Not me.
Päätin päivän aiottua aiemmin, koska olin luvannut viedä tytön leffaan. Viimeisenä tanssituntina Thriller Dance. Olen aina halunnut osata sen koreon. Makee!

Sunnuntain kuviot:
Aamu alkuun Bodycombat 51:llä, jossa on ihan tajuton nelosbiisi. Tai siltä se ainakin tuntui aamukahdeksan jälkeen. Perään Kimmon Superstylin' joka on aina yhtä mahtavaa. Juuri sopivan haasteellista, mutta pysyy mukana. Calvinography Gold Edition oli taattua Calvinia, lähes täysin puhumatta, pelkällä uskomattomalla visuaalisella ohjaamisella, se mies saa salintäydeltä porukkaa tanssimaan pitkän jazz-henkisen koreon ja lopuksi vielä konttaamaan ja ryömimään lattialla, omasta mielestä varsin seksikkäästi vieläpä ;)
Iltapäivällä nautiskelin Samsungin tarjoamasta jalkahieronnasta, tuijottelin muiden treenailuja, fiilistelin sporttista tunnelmaa. Lopuksi Bodyattack (jota ei suunnitelmista huolimatta ikinä pysty vetää "pienesti"!) ja ihana, erilainen, uusi BodyJam :)

Loppurutistukseksi mukulat VR:n kyytiin ja kotimatkalle. Positiivista energiaa tuli ladattua niin hyvin varastoon ettei junan puolen tunnin myöhästys, vauvan kantaminen koko matkan ajan (myös vessareissun ajan...) ja kotoa kuullut tylsät uutisetkaan saaneet mieltä latistettua.

Juoksukoulu alkoi!

Ensimmäinen juoksukoulun tapaaminen oli tänään. Kemuja vetää Sykkeen oma Kirsi, joka on juossut itsensä tosi makeeseen kuntoon. Kelpaa ottaa mallia. Oli pakko ottaa muksut mukaan koska miehen treenit samaan aikaan eikä lastenhoitoapua löytynyt tänään. Isommat muksut lapsiparkkiin ja vauva mukaan juoksuteoriaa kuulemaan. Muuten en olisi päässytkään koko ensimmäiselle kerralle mukaan mutta tänään ei vielä lenkkeilty niin pystyin ottamaan pikkukundin mukaan. Kohtuu raskasta keksiä puolivuotiaalle viihdykettä kahdeksi tunniksi, varsinkin kun kaverilla oli joku puheripuli päällä ja jotakin ääntä piti päästää hela tiden, niiden kaksien tortsujen lisäksi. Henkisesti takki oli päivän päätteeksi tyhjä, mutta armoton kipuilu siitä ettei tullut tehtyä mitään liikuntaa tänään ja lasten kanssa tehty pannarikin (joka oli otsikoitu Maailman paras pannukakku) oli todella nimensä veroinen ja sitä tuli syötyä sitten... Olen lopettanut herkkujen ostamisen, koska en voi olla niitä syömättä, nyt pitää jättää leipomukset myös. Ei mitään itsekuria. Pah.

Saatiin Liten treeni- ja ruokaohjeet. Tekis mieli heti huomenna kokeilla...

Viikot 28+2, paino + 3,5kg (ei se mitään pannaria syömällä laske!)

Core o-hoi

Päivän sporttina core treeniä Les Millsin malliin eli CXWorx (sex works). Puolen tunnin setti oikein tehokasta keskivartalorääkkiä. Keskiraskaat versiot pystyy irvistäen tekemään, mutta rankimpia ei millään. Vatsat on vielä liian vetelät. Lisähikoiluna mukuloiden vienti luistelemaan. Vauva vaunuissa jotka ei jätä kylmäksi lykkiä jäisiä ja lumikokkareisia teitä. Ei varsinaisesti nastarenkaat alla. Isommat muksut eivät millään kävelisi matkaa mutta perillä virtaa riittää kyllä. Ja takaisin ne olisi pitänyt kantaa tai vähintään vetää stigalla. Reippauskouluun koko perhe!

Fitfarm ja Lite

Nyt lähtee! Ilmoittauduin 10 viikon Lite-ohjelmaan Fitfarmilla. Nöyräksi vetää. Sitä luulisi että ryhmäliikuntaohjaaja olisi kunnossa tai ainakin saisi itsensä kuntoon vain tyynesti tekemällä asiat oikein. Kun nyt periaatteessa kuitenkin tiedän miten syödä, treenata, levätä, jne. Olen käynyt Kuntosaliohjaajakoulutuksen FISAF:lla, ja tavoitteeni on joskus ehkä itsekin toimia PT:nä (siis kouluttautua luonnollisesti ensin). Silti, kun menen kuntosalille, en oikein tiedä mihin ryhtyä. Hakeudun aina juoksumatolle tai stepperiin, teen vatsoja lattialla tai jotain muuta tuttua. Tarvitsen siis samanlaista rohkaisua tai perään potkimista kuin niin moni muu.

Keskiviikkona alkaa siis juoksukoulu ja ensi viikon maanantaina Lite! Väliin mahtuu viikonloppuna Nike Blast! Siis huomattavasti parempi viikko tavoitteen kannalta kuin viime viikko (neljät lastensynttärit! Nyt ei tarvii syödä kakkua loppuvuonna!).

P.S. Kävin lauantaina testaamassa uudet talvijuoksuvermeet. Nyt on tekniset aluskerrastot, hiihtopipo, hiking sukat, fleecevälilämpöjutska, jne. -24 astetta, mutta silti niin ihanaa :-)

Osteopatiaa ja jumppapallo

Kävin elämäni ensimmäistä kertaa osteopatiassa. Tunnin sessio auttoi heti kireään selkään. Häntäluukipukin häipyi hetkeksi mutta autolla ajo palautti sen osittain. Osteopaatti kuvaili osteopatiaa hieronnan ja kiropraktiikan välimuodoksi. Ei ehkä yhtä nopeasti auttavaa kuin kiropraktiikka mutta pidempiaikaista hyötyä tuova hoitomuoto. Lonkankoukistajien käsittely suoliluun kuopasta ja pakaralihasten venytys kyynärpäällä oli kyllä melko muikeeta. Venyttelyn harrastaminen vois olla hyvä idea! SI-nivel ei kuulemma juuri liiku toiselta puolelta ja sen jumitus usein jumittaa myös selkärangan kaksi alinta niveltä. Tuota SI-niveltä saatiin elvytettyä ja liikkuvuutta parannettua. Mukavat rusahdukset irtosi myös yläselästä. Toinen hoitokerta vielä ensi viikolla ja fiilis on varmasti jo ihan eri!

Käytiin vauvan kanssa eilen vauvajumpassa ja siellä tehtiin liikkeitä myös jumppapallon kanssa. Pallon päällä pyörittely tuntui niin hyvältä selässä että ostin oman pallon kotiin. Välillä saan sitä jopa käyttää, isot muksut tappelee pallosta nimittäin koko ajan. Hyvää kehonhallintatreeniä myös muksuille. Vielä tuo 9 kilon pikku "kahvakuula" kyytiin ja treenaamaan ;)

Viikot 27+1, paino +3,5kg

3,5kg

Tavoitteet julkiseksi niin onnistuminen on varmempaa. Vai epäonnistuminen hävettää enemmän? Joka tapauksessa, 3,5kg lähtöpainoon ja tavoiteaikataulu vuoden lyhin kuukausi! Olen elämäni aikana pudottanut lähes 100kg painoa joten kyllä pitäisi tietää miten se tapahtuu. Painon pudotus imettämällä ja suklaata syömällä on se helppo osuus. Ne viimeiset kilot on kirous! Nyt alan syömään, oikein, kyllä se onnistuu. Ruokamäärät on vaan joka kerta yllätys. Aamupalaksi puuroa mehukeitolla, raejuustoa, tomaattia, vitamiinit. Ähky. Huomattavasti mieluisempaa olisi korvata tämä puputus muutamalla rivillä sinistä. Ei auta. Sininen painaa persiissä enemmän kuin puuro.

Bodycombat on parasta

Kun on ollut kipeänä pitkään, otetaan ensimmäiset treenit sitten iisisti! Ei pysty. Taas olin niin täpinöissäni ja uitettu tunnin jälkeen. Annea lainaten, ihanan kuollut olo :) Häntäluu oikutteli vielä illalla, mutta nyt on lihakset raukean kipeät ja tsemppi löydetty. En ole syönyt suklaatakaan moneen tuntiin!

Tänään olis kiva kokeilla vauvan kanssa Babyfit -tuntia Sykkeellä. Tässä on vaan pari muuttujaa ennen sitä. Yksi niistä tuo pakkanen. Muistuttakaapa mua miksi en ole jo muuttanut jonnekin lämpimään? Kun saa nuo kolme mukulaa ja itsensä vaatteisiin, auton putsattua ja porukan ilman suurempia raivareita kyytiin, onkin mukava alkulämpö (lue pershiki) jo päällä.

Angiina vielä ja ja ja ja

Ei se kolme viikkoa flunssaa riitä. Otetaan tähän vielä angiina ja omituinen ja yhtäkkinen häntäluukipu! Olen joskus nuorempana murtanut häntäluuni lautaillessa, siis laskettelurinteessä. En ole kuullutkaan että niistämällä ja yskimällä saa häntäluunsa kipeäksi. No, kipeä on joka tapauksessa. Jos pääsee kyykkyyn niin ylös ei sitten ainakaan. Suklaan syönti ei siis lopu vieläkään. Jäätelöä kuluu myös mukavasti, se hujahtaa suhteellisen kivuttomasti karheasta kurkusta alas. Mystistä mutta totta, paino putoaa edelleen. Tähtäin on nyt helmikuun alussa, silloin on oltava kunnossa. Helmikuussa alkaa treeni! Ja juoksukoulu! Ja on Nike Blast :) Olen ilmoittautunut Nikeen ja hakenut jo makeet kengätkin ennakkoon. Ilmoittauduin myös HCR:ään!!! Kolmen tunnin tavoiteporukkaan ;) ohittaa kuulemma saa.

Niin, että sovitaanko nyt että nämä Zannan kipuilut olisi sitten tässä?!!

Viikot: 25+1, kilot: +3,5kg

Hirrrrveen hyvä päivä

Perhe lähti lauantain harrastuksiin ja minä saan nukkua :) Oli hirrrveen mukavat ulkoilut tyttöjen kanssa viime yönä ja kebab maistui myös hirrrveen hyvälle aamuyön pikkutunteina. Nyt saa kemuilut jäädä vähäksi aikaa. Tänään sporttaan siivoomalla ja huomenna lenkille! Nyt pitää lopettaa kun en millään keksi mitään ironista tekstiä ja kuka jaksaa tällaista siirappista hehkutusta. (niin ja nää pamelat on tyhjättävä ennenkuin sänky tulvii maidosta)

Paino: varmasti miljoonasti plussaa, mut haittaakse?

Transformers realitypäivä

Väsyneestä ja kipeästä kotimamasta hotti bilekissa? Aikaa kahdeksan tuntia.

Tähän mennessä revitty silmät auki, hampaat pesty ja kurkkua yritetty selvittää kurlaamalla. Silti kurkussa on kuollut siili. Niistetty myös puoli rullaa paperia. Yöllä lakatut kynnet on mukavasti petivaatteiden painamat, mutta ainakin on lakassa. Eipä ainakaan ole Hirvoset. Fiksataan ne jos ehditään.

9.04 Suihkuun ja hiusten selvitykseen. Takkupallo niskassa huutaa hoitoainetta.

Sisko oli ihana ja syötti aamupuuron vauvalle. Maalin irrotus tukasta eilisen remppailun jäljiltä sekä kohtuu laaja karvanpoisto-operaatio aiheutti lämpimän veden loppumisen. Fiksu minä, pesin ensin sen tukan.

10.23 Asioille. Lahjan ostoa, juhlajuomaa, hiuslakkaa. Poika huutaa jo valmiiksi. This should be fun.

Takaisin leppoisalta kauppareissulta. Ruokakaupan kassalla alkoi huuto jota jatkui kahden muun kaupan kautta kotiin asti. Ihan uskomaton pinna silti tällaisina päivinä kun tietää että jotain kivaa luvassa illalla. Tai jo viideltä, ei sillä laskisin minuutteja... Ruokailukin oli niin leppoisa yhdessäolohetki että! Nyt äkkiä vitamiinia ja troppia naamaan niin olo kohenis vielä fyysisesti. Mielialaa ei mikään pysty laskemaan :)

13.10 Poika päikyille. Olisi varmaan viisainta mennä itsekin...

No niinhän se meni. Pikku pikku päikkärit pojan vieressä ja kiirehän siinä tuli. Löysin jotain tehotippoja kaapista enkä pystynyt päättää mikä osa kasvoista niitä eniten kaipaisi, läträsin sitten koko naamaan. Vähän pohjameikkiä ehdin laittaa ja loput meikit laukkuun mukaan. Tukkaan saa hyvän pohjan kun kutittaa poitsua hiuksilla ja kaveri vähän roikkuu otsatukassa. Sit nopeasti häiden juhlapaikkaa katsomaan, ja hakemaan muksut ja mies. Pääsin kahden muksun huutotaustoilla itse juhlapaikalle vähän viiden jälkeen.

Poks sanoi kuoharipullo :)

Yli puolen välin

Karu heräily todellisuuteen jatkuu. Viikot on jo yli puolen välin ja lähtöpainoonkin on vielä matkaa. Aamuyön pimeinä tunteina hän keräsi kunnon latauksen itseinhoa ja päätti huomenna tsempata. Onneksi näyttää siltä että lumitöitä riittää huomisellekin, lisäksi voisi vihdoin käydä ekalla juoksulenkillä :) ja päivä alkuun kunnon aamupalalla. Nyt nukkumaan, näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Viikot: 23+5, Kilot: +4,5kg

PT haussa

Kun Jutta Gustafsbergin uuden ohjelman mainokset alkoivat pyöriä ruudussa ja nainen itse näyttää mainoksissa mielestäni todella hyvältä, tajusin että tässä tulee todella kiire allekirjoittaneella saada juoksukunto toukokuuksi ja hääkunto jussiksi! Haluan ja tarvitsen siis personal trainerin. Suklaan syöminen nimittäin jatkuu vaan vaikka viimeisetkin zabaglionet on jo heitetty roskiin. Sitäkun saa piruvie kaupasta lisää! Joku roti on löydyttävä ruokavalioon. Lisäksi tarvitsen saliohjelman, tämä valahtanut kropan muoto ei pelkällä bodywombatilla muutu. Niin, ja jonkun myös seuraksi salille. Olen nimittäin ehdottomasti "yksin ryhmässä" -liikkujatyyppiä, enkä saa itseäni salille vaikka tiedän että punttia tähän muutokseen tarvitaan. Eli siis, PT tähän osoitteeseen kiitos.

P.S. En ymmärrä miksi Jutta ei viimeisenä päivänä ennen dieetin alkua syönyt kaikkia ostamiaan lakuja vaan heitti loput pois. Uskomatonta.

Joulukuu

Joulukuu 2011 - ei verkkoa, noidannuoli ja ehkä elämäni pisin flunssa

Muutettuamme uuteen kotiin mukaan ei kuitenkaan muuttanut ystäväni intternetti. Olemme kohta kolme kuukautta olleet ilman nettiä tietokoneessa. Siksi tämä blogi on retuperällä, laskut maksamatta, päiväkoti- ja eskarihakemukset tekemättä jne. "Netti-todo-listallani" on noin 20 kohtaa. Kun on tottunut, suorastaan juurtunut sohvan nurkkaan iltaisin läppärin kanssa (sohvassa on oikeasti kuoppa), on pelkkä puhelimen netti todella nihkeä. Ei sillä juuri planketteja viitsi täytellä. Puhumattakaan hääjärjestelyistä! Olisiko siellä jossain innokas wedding planner...? Onneksi vielä on ystäviä, senkin jälkeen kun aika moni kyläilyreissu on kulunut minun lainatessa padia. Sain joululahjaksi mieheltäni tabletin (eli lehtiö-PC:n niinkuin laite itseään kutsuu) ja tähän saa sentään suhteellisen kivuttomasti vaihdettua SIM-kortin joten nyt kun ne laskut on maksettu, on aika laittaa blogi ja nainen ruotuun.

Joulukuusta vielä, lukuunottamatta ihanaa joulua uudessa kodissa, aika kipeä kuukausi oli. Tsemppasimme rempan suhteen koska tuli kutsuttua paljon vieraita jouluksi. A4:n pituinen "Tehtävä ennen joulua"-lista päivitettiin joka ilta. Lopulta selkä ei enää lähtenyt piiriin vaan jätti minut kyläreissulla uikuttamaan lattialle, suorittaessani niinkin vaativaa liikuntasuoritusta kuin housujen pukeminen. En ole ennen kokenut noidannuolta. Kolmen tunnin jonotuksen jälkeen olin kuitenkin huojentunut kun lääkäri sanoi että vaiva on lihasperäinen, eikä esim välilevytyrä. No remppaaminen väheni osaltani ja keskityin selän paranteluun ja joulun laittoon. Kunnes jouluna sairastuin flunssaan ja siinähän se meni vuodenvaihde suklaata syöden. Ei muuta kuin uutta, parempikuntoista vuotta kohti!

Viikot: päivitetään myöhemmin. Kilot: aivan järkyttävää

Marraskuu

Marraskuu 2011
Muutettiin uuteen kotiin marraskuun alussa, remontin keskelle, niinkuin mieheni jaksaa asiasta muistuttaa. Mielestäni muutto oli pakon sanelema juttu, kukaan ei enää jaksanut reissaamista ympäri kyliä ja lastenhoitoapukin alkoi olla vähissä... Parhaimmillaan vein miehen töihin, lapset pariin kolmeen eri osoitteeseen hoitoon, remppaamaan pariksi tunniksi, muksujen haku eri puolilta, syömään, ja rumba uusiksi. Vauva on kyllä aika mahtava, usein nukkuu juuri sen ajan kuin joku homma kestää. Kun pensseli tipahtaa kädestä, itkuhälytin parahtaa.

Mutta asiaan. Marraskuun aikana ohjasin muutaman hassun tunnin ja kävin muiden tunneilla vielä vähemmän. Kaikki vapaa-aika huusi "nyt voisit maalata tuon tai viimeistellä tämän". Palautumisen ja treenaamisen kannalta siis lähes nollakuukausi. Paino on laskenut tappavan hitaasti mutta kuitenkin laskenut huolimatta kaikesta herkuttelusta. Ja niinkuin marraskuu piti ottaa (s)karpisti että voi joulukuussa vetää piparii ja suklista.

Tsekkaan ne viikot myöhemmin, paino marraskuun lopussa n. +6.5kg. Ja vielä joulu tulossa... Eipä tarvi ostaa joulumekkoa.