Olen (puoli)maratoonari!

5.5.2012 Lähtölaukaus kajahti, olin aivan eturivissä, tietysti. Ensimmäinen suora juostiin lähes täysillä, muuten olisi jäänyt jalkoihin. Sitten muistin Kirsin opit; kolikko pyllynväliin ja kanta-varvas -askeleella. Ja isäni opit; hiljaa kun hiihtää tulee suora latu, ja kun malttaa aloittaa hitaasti tulee myöhemmin monta selkää vastaan. Ensimmäiset pari kilometriä tunsin itseni aivan etanaksi. Koko ajan porukkaa viiletti ohi. Sitkeästi menin peruskestävyyssykkeellä (tai no, syke oli kovempi mutta vauhti tuota luokkaa). Kolmen kilometrin kohdalla pari naista meni ohi ja toinen sanoi: "yllättävän helpot kolme kilometriä!", silloin tajusin että teen aivan oikein. Viiden kilometrin kohdalla alkoi merkit näkyä. Itse olin pääsemässä juuri vauhtiin, ensimmäiset kilometrit vaivannut pakarajumi häipyi ja askel oli kevyt. Kone oli siis käynnissä :) Ja selkiä alkoi tulla vastaan. Monennäköistä menijää! Nenä maassa, surkea ryhti, hiki päässä ja punaisena. Mukavaa jäljelläolevaa 16 kilometriä teille! Juoksukoulu oli aivan loistava juttu, mietin vielä monta kertaa kun selkiä alkoi tulla vastaan tasaisena virtana. Ohittaminen vaan on vaikeaa kun joutuu juoksemaan lähes koko matkan ojassa. Olin päättänyt juosta "perustahtia" ja -tekniikalla ensimmäiset 18 kilometriä ja kiriä sitten. 15 kilometrin kohdalla lähdin jäniksen perään. 18 kilometrin kohdalla menin ohi ja aloin juosta kovaa. Mikä fiilis!! Kaikki meni, keliä myöten, ihan nappiin. Aika oli 2.03. Eli toki ne kolme minuuttia olisi voinut vielä kiriä :) Seuraavalla kerralla! Ehkä jo Forssassa?