Kolme yötä häihin on...

Koskahan nukun seuraavan kerran.. Kello lähenee yhtä yöllä ja täällä morsian askartelee. Viimeiset pari kuukautta on mennyt häitä järkkäillessä melko tiiviisti, ja viimeiset kaksi viikkoa täydellä höyryllä. Nyt testataan projektin hallintakykyä. Alkuviikko oli ihan kamalaa, joka asia meni ensin pieleen kunnes joku ratkaisu löytyi. Nyt alkaa hommat taas sujua ihan taianomaisesti. Olen usein postannut Facebook:iin päivityksiä häihin liittyen, ihanaa miten kaverit auttaa! Tänäänkin ratkesi kukkakriisi aivan yllättävältä taholta :) Täysin ei itkupotkuraivareilta ole selvitty, aikamoisia kilareita on tämä bridezilla välillä saanut... Toivottavasti kuitenkin lauantai sujuu pelkillä onnen kyynelillä. En ole koskaan ollut näin tuunattu ja tuskin koskaan tulen olemaankaan, joten nautin täysin siemauksin kun joka päivälle on joku "hoito" varattuna. To-do -lista on vielä pitkä mutta listan pää on jo näkyvissä. Tänä yönä on vielä miehen kanssa tanssitreenit ja boolin koemaisto.. Tästä blogista.. Tavoitepaino jonka syksyllä asetin on saavutettu! Keväällä tavoittelemani tiukempi paino ei ihan toteutunut. Spagaatti on todistetusti esitetty polttareissa ja sikspäkkikin näkyy hyvässä valossa. Kaikki valmiina häihin siis! Joku päivä luen vielä blogin alusta ja ihmettelen mitä kaikkea on tapahtunut ja mitä siitä olen kirjoittanut. Nyt kuitenkin nautin näistä viime metreistä nuorena ja notkeana neiti-ihmisenä ;) Ihanaa Juhannusta!

Olen (puoli)maratoonari!

5.5.2012 Lähtölaukaus kajahti, olin aivan eturivissä, tietysti. Ensimmäinen suora juostiin lähes täysillä, muuten olisi jäänyt jalkoihin. Sitten muistin Kirsin opit; kolikko pyllynväliin ja kanta-varvas -askeleella. Ja isäni opit; hiljaa kun hiihtää tulee suora latu, ja kun malttaa aloittaa hitaasti tulee myöhemmin monta selkää vastaan. Ensimmäiset pari kilometriä tunsin itseni aivan etanaksi. Koko ajan porukkaa viiletti ohi. Sitkeästi menin peruskestävyyssykkeellä (tai no, syke oli kovempi mutta vauhti tuota luokkaa). Kolmen kilometrin kohdalla pari naista meni ohi ja toinen sanoi: "yllättävän helpot kolme kilometriä!", silloin tajusin että teen aivan oikein. Viiden kilometrin kohdalla alkoi merkit näkyä. Itse olin pääsemässä juuri vauhtiin, ensimmäiset kilometrit vaivannut pakarajumi häipyi ja askel oli kevyt. Kone oli siis käynnissä :) Ja selkiä alkoi tulla vastaan. Monennäköistä menijää! Nenä maassa, surkea ryhti, hiki päässä ja punaisena. Mukavaa jäljelläolevaa 16 kilometriä teille! Juoksukoulu oli aivan loistava juttu, mietin vielä monta kertaa kun selkiä alkoi tulla vastaan tasaisena virtana. Ohittaminen vaan on vaikeaa kun joutuu juoksemaan lähes koko matkan ojassa. Olin päättänyt juosta "perustahtia" ja -tekniikalla ensimmäiset 18 kilometriä ja kiriä sitten. 15 kilometrin kohdalla lähdin jäniksen perään. 18 kilometrin kohdalla menin ohi ja aloin juosta kovaa. Mikä fiilis!! Kaikki meni, keliä myöten, ihan nappiin. Aika oli 2.03. Eli toki ne kolme minuuttia olisi voinut vielä kiriä :) Seuraavalla kerralla! Ehkä jo Forssassa?

Tiedän mitä teen tänään!

Huomenna HCR!!!

Ensimmäinen tavoite on jo käsinkosketeltavan lähellä :) Huomenna starttaan Helsinki City Runiin harmaassa eli viimeisessä juoksuryhmässä. Harmaan porukan tavoiteaika on 2,5-3 tuntia, mutta kyllä henkilökohtainen tavoite on lähempänä kahta tuntia. Vähän jo jännittää :) Hiljaista on ollut täällä blogin suunnalla, koska hää- ja työjutut ja pihalla puuhailu on vienyt kaiken ajan! Kunhan häät on ohi, pidän taukoa projekteista! Mutta nyt takaisin asiaan.. Viime lauantaina tyttöä haettiin kahdeksalta aamulla, ei suinkaan lenkille vaan polttareihin! Joten viikonloppu ja Wappukin meni juhliessa ja palautuessa, lisäksi sain jonkun Turkulaisen kurkkupöpön yöjuoksuista joka vaivaa vieläkin. Huomenna silti juostaan vaikka mikä olisi. Tänään suoritan hiilaritankkausta. Olen onnistuneesti syönyt jo yhden suklaalevyn! Noh, ajattelin syödä myös pastaa yms. terveellisempää. Ja vettä pitää tankata myös. Teippaan juomapullon käsivarteen, se kun unohtuu koko ajan jonnekin. Lepoa ja tankkausta siis tänään, huomenna kohti Helsinkiä! P.S. Polttareissa todistetusti meni jo spagaatti! Sikspäkki ei ihan vielä näy...

19 päivää h-hetkeen

Heippa. Eipä ollakaan nähty vähään aikaan. Oletpa laihtunut. Kiitos, niin olen. Älä nyt liikaa laihdu ettet ihan kuivu. En, en ajatellut kuivua.

Joo, ei tässä nyt olla vielä kuivumassa. Viikko Liteä jäljellä. Viikonloput pääsiäisen jälkeen on menneet syöppöilyn puolelle. (Pääsiäisestä nyt puhumattakaan. Siinä kun viikon ennen Suklaajuhlaa on liikuntakielto, on hirrrweeen helppo jatkaa sohvalla ja ottaa siihen vähän lisukkeeksi pääsiäismunia. Korjaan, ei vähän, paljon!) Ajattelin kyllä jatkaa Liten jälkeen Superdieettiin (Fitfarmin jakso sekin), se loppuu juuri sopivasti juhannuksen alla joten on jonkinlainen mahdollisuus pysyä ruodussa häihin asti. Niin, ne häät. Onhan jotain ihmetabletteja joilla väsyneet, häitä kuukausia järkänneet, suklaata ahmineet, liian vähän nukkuneet morsiamet taiotaan hääpäivänään superkauniiksi, onhan!?!

No, kaikesta hässäkästä huolimatta en voi kun hymyillä. Kevät ja aurinko on vaan niin mahtavia. Eilen sain taas siivoushulluuskohtauksen ja riehuin ympäri kämppää rätti kourassa, siinä vaihtui järjestys, tekeytyi sohvatyynynpäälliset ja peseytyi ikkunatkin sivussa. Mutta päivän paras oli silti 9km lenkki klo 20 illalla ja kokonaan valoisaan aikaan :)

19 päivää h-hetkeen, siis Helsinki City Run:iin. Jokohan sitä uskaltaisi vaihtaa tavoiteaikaa hieman kolmea tuntia lyhyemmäksi...?

Viikot: 37+6 Paino: -1,5kg

Silmä poskella

Nyt tekisi mieli syödä litra suklaajäätelöä kinuskikastikkeella, päälle suklaalevy ja Makuunin säkki irtokarkkia. Ja maha pulleena mennä nukkumaan pitkät päikkärit.

Mutta ei. Pari remppapuhelua, hääjuttuja hoidettavana, siivousta, ruuanlaittoa, muksut ulos nyt, vauva nukkuu vielä hetken (ehkä), suihkuun (eilen kävin iltalenkillä ja lämmitin saunan, no lämmin vesi oli käytetty loppuun, aargh!). Taas harkitsen kahvinjuonnin opettelua.

Ja silmäpussit on kohta suuremmat kuin rinnat. *vaipuu epätoivoon*

Nostetaas katse takaisin kohti palkintoa. Illalla maanantain riehuntacombat, se piristää aina, ja painokin putoaa vaikka välillä suklaa ottaakin niskalenkin. Eikä ne lauantaina sovitetut hääpuvut hassummilta näyttäneet. 34-koon puku tosin teki pari selkäpinppiä, eikä todellakaan tarvinnut hengittää, mutta sen kokoisia pukuja nyt tarvitsisi liikkeissä ollakaan.

(Täytyy kyllä sanoa että melkoisia velhoja nuo hääpukujen suunnittelijat. Toimittajan lihakset sujahtaa nätisti piiloon. Erilaisilla kikkakolmosilla saadaan korostettua parempaa ja häivytettyä huonompaa. Melko trinsessaolo. Vaikka löysinkin jo puvun, voisin silti mennä uudestaan ja vaan sovitella, ihan siitä ilosta että joku kiikuttaa uskomattomia luomuksia koppiin ja pukee ne päälle. Itse voi vaan lipua peilien edessä, kahistella kangasta ja heilutella helmoja. Kaikki kehuvat, vaikkei olisi kummoinenkaan.)

Kyllä. tästä. tulee. hyvä. päivä.

Viikot: 34+6, Paino: -1,5kg :D

Saunajoogaa

Jalat on lauantain setistä edelleen ihan pökissä. Ne on itseasiassa vain pahentuneet ja pelkään jo huomisaamua koska aamut ovat pahimpia. Siksipä kokeilin tänä aamuna lämmittää saunan heti aamupuuron jälkeen. Vauva veteli ensimmäisiä päikkäreitään (heräsi kuuden jälkeen), poika vielä nukkui ja me tytön kanssa saunottiin. Arkiluksusta.

Saunassa sain jopa vähän venyteltyä. Tiedän kyllä miksi ja miten pitäisi venytellä. Miksi sitä silti tekee ihan liian vähän? Jos on rajallinen määrä tunteja treenaamiseen, aina lihashuolto jää häviölle. Kohta sitä on taas niin nipussa ettei mistään tule mitään, ei siis myöskään tuloksia. Silti.

Kuulin joku aika sitten että ohjaajakollegani Tiina Vainio on kirjoittanut Saunayoga-nimisen kirjan. Lempeä puolen tunnin harjoitus 50-asteisessa saunassa kuulostaa ihanalta. Taidan hankkia kirjan.

P.S. Sunnuntaina tuntivartti palauttelevaa PK1-lenkkiä, maanantaina Liten 2. punttitreeni+combat, tänään PK1-lenkki (edelleen melkoista köpöttelyä), n 45min