tiistai 31. tammikuuta 2012

Bodycombat on parasta

Kun on ollut kipeänä pitkään, otetaan ensimmäiset treenit sitten iisisti! Ei pysty. Taas olin niin täpinöissäni ja uitettu tunnin jälkeen. Annea lainaten, ihanan kuollut olo :) Häntäluu oikutteli vielä illalla, mutta nyt on lihakset raukean kipeät ja tsemppi löydetty. En ole syönyt suklaatakaan moneen tuntiin!

Tänään olis kiva kokeilla vauvan kanssa Babyfit -tuntia Sykkeellä. Tässä on vaan pari muuttujaa ennen sitä. Yksi niistä tuo pakkanen. Muistuttakaapa mua miksi en ole jo muuttanut jonnekin lämpimään? Kun saa nuo kolme mukulaa ja itsensä vaatteisiin, auton putsattua ja porukan ilman suurempia raivareita kyytiin, onkin mukava alkulämpö (lue pershiki) jo päällä.

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Angiina vielä ja ja ja ja

Ei se kolme viikkoa flunssaa riitä. Otetaan tähän vielä angiina ja omituinen ja yhtäkkinen häntäluukipu! Olen joskus nuorempana murtanut häntäluuni lautaillessa, siis laskettelurinteessä. En ole kuullutkaan että niistämällä ja yskimällä saa häntäluunsa kipeäksi. No, kipeä on joka tapauksessa. Jos pääsee kyykkyyn niin ylös ei sitten ainakaan. Suklaan syönti ei siis lopu vieläkään. Jäätelöä kuluu myös mukavasti, se hujahtaa suhteellisen kivuttomasti karheasta kurkusta alas. Mystistä mutta totta, paino putoaa edelleen. Tähtäin on nyt helmikuun alussa, silloin on oltava kunnossa. Helmikuussa alkaa treeni! Ja juoksukoulu! Ja on Nike Blast :) Olen ilmoittautunut Nikeen ja hakenut jo makeet kengätkin ennakkoon. Ilmoittauduin myös HCR:ään!!! Kolmen tunnin tavoiteporukkaan ;) ohittaa kuulemma saa.

Niin, että sovitaanko nyt että nämä Zannan kipuilut olisi sitten tässä?!!

Viikot: 25+1, kilot: +3,5kg

lauantai 21. tammikuuta 2012

Hirrrrveen hyvä päivä

Perhe lähti lauantain harrastuksiin ja minä saan nukkua :) Oli hirrrveen mukavat ulkoilut tyttöjen kanssa viime yönä ja kebab maistui myös hirrrveen hyvälle aamuyön pikkutunteina. Nyt saa kemuilut jäädä vähäksi aikaa. Tänään sporttaan siivoomalla ja huomenna lenkille! Nyt pitää lopettaa kun en millään keksi mitään ironista tekstiä ja kuka jaksaa tällaista siirappista hehkutusta. (niin ja nää pamelat on tyhjättävä ennenkuin sänky tulvii maidosta)

Paino: varmasti miljoonasti plussaa, mut haittaakse?

perjantai 20. tammikuuta 2012

Transformers realitypäivä

Väsyneestä ja kipeästä kotimamasta hotti bilekissa? Aikaa kahdeksan tuntia.

Tähän mennessä revitty silmät auki, hampaat pesty ja kurkkua yritetty selvittää kurlaamalla. Silti kurkussa on kuollut siili. Niistetty myös puoli rullaa paperia. Yöllä lakatut kynnet on mukavasti petivaatteiden painamat, mutta ainakin on lakassa. Eipä ainakaan ole Hirvoset. Fiksataan ne jos ehditään.

9.04 Suihkuun ja hiusten selvitykseen. Takkupallo niskassa huutaa hoitoainetta.

Sisko oli ihana ja syötti aamupuuron vauvalle. Maalin irrotus tukasta eilisen remppailun jäljiltä sekä kohtuu laaja karvanpoisto-operaatio aiheutti lämpimän veden loppumisen. Fiksu minä, pesin ensin sen tukan.

10.23 Asioille. Lahjan ostoa, juhlajuomaa, hiuslakkaa. Poika huutaa jo valmiiksi. This should be fun.

Takaisin leppoisalta kauppareissulta. Ruokakaupan kassalla alkoi huuto jota jatkui kahden muun kaupan kautta kotiin asti. Ihan uskomaton pinna silti tällaisina päivinä kun tietää että jotain kivaa luvassa illalla. Tai jo viideltä, ei sillä laskisin minuutteja... Ruokailukin oli niin leppoisa yhdessäolohetki että! Nyt äkkiä vitamiinia ja troppia naamaan niin olo kohenis vielä fyysisesti. Mielialaa ei mikään pysty laskemaan :)

13.10 Poika päikyille. Olisi varmaan viisainta mennä itsekin...

No niinhän se meni. Pikku pikku päikkärit pojan vieressä ja kiirehän siinä tuli. Löysin jotain tehotippoja kaapista enkä pystynyt päättää mikä osa kasvoista niitä eniten kaipaisi, läträsin sitten koko naamaan. Vähän pohjameikkiä ehdin laittaa ja loput meikit laukkuun mukaan. Tukkaan saa hyvän pohjan kun kutittaa poitsua hiuksilla ja kaveri vähän roikkuu otsatukassa. Sit nopeasti häiden juhlapaikkaa katsomaan, ja hakemaan muksut ja mies. Pääsin kahden muksun huutotaustoilla itse juhlapaikalle vähän viiden jälkeen.

Poks sanoi kuoharipullo :)

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Yli puolen välin

Karu heräily todellisuuteen jatkuu. Viikot on jo yli puolen välin ja lähtöpainoonkin on vielä matkaa. Aamuyön pimeinä tunteina hän keräsi kunnon latauksen itseinhoa ja päätti huomenna tsempata. Onneksi näyttää siltä että lumitöitä riittää huomisellekin, lisäksi voisi vihdoin käydä ekalla juoksulenkillä :) ja päivä alkuun kunnon aamupalalla. Nyt nukkumaan, näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Viikot: 23+5, Kilot: +4,5kg

PT haussa

Kun Jutta Gustafsbergin uuden ohjelman mainokset alkoivat pyöriä ruudussa ja nainen itse näyttää mainoksissa mielestäni todella hyvältä, tajusin että tässä tulee todella kiire allekirjoittaneella saada juoksukunto toukokuuksi ja hääkunto jussiksi! Haluan ja tarvitsen siis personal trainerin. Suklaan syöminen nimittäin jatkuu vaan vaikka viimeisetkin zabaglionet on jo heitetty roskiin. Sitäkun saa piruvie kaupasta lisää! Joku roti on löydyttävä ruokavalioon. Lisäksi tarvitsen saliohjelman, tämä valahtanut kropan muoto ei pelkällä bodywombatilla muutu. Niin, ja jonkun myös seuraksi salille. Olen nimittäin ehdottomasti "yksin ryhmässä" -liikkujatyyppiä, enkä saa itseäni salille vaikka tiedän että punttia tähän muutokseen tarvitaan. Eli siis, PT tähän osoitteeseen kiitos.

P.S. En ymmärrä miksi Jutta ei viimeisenä päivänä ennen dieetin alkua syönyt kaikkia ostamiaan lakuja vaan heitti loput pois. Uskomatonta.

Joulukuu

Joulukuu 2011 - ei verkkoa, noidannuoli ja ehkä elämäni pisin flunssa

Muutettuamme uuteen kotiin mukaan ei kuitenkaan muuttanut ystäväni intternetti. Olemme kohta kolme kuukautta olleet ilman nettiä tietokoneessa. Siksi tämä blogi on retuperällä, laskut maksamatta, päiväkoti- ja eskarihakemukset tekemättä jne. "Netti-todo-listallani" on noin 20 kohtaa. Kun on tottunut, suorastaan juurtunut sohvan nurkkaan iltaisin läppärin kanssa (sohvassa on oikeasti kuoppa), on pelkkä puhelimen netti todella nihkeä. Ei sillä juuri planketteja viitsi täytellä. Puhumattakaan hääjärjestelyistä! Olisiko siellä jossain innokas wedding planner...? Onneksi vielä on ystäviä, senkin jälkeen kun aika moni kyläilyreissu on kulunut minun lainatessa padia. Sain joululahjaksi mieheltäni tabletin (eli lehtiö-PC:n niinkuin laite itseään kutsuu) ja tähän saa sentään suhteellisen kivuttomasti vaihdettua SIM-kortin joten nyt kun ne laskut on maksettu, on aika laittaa blogi ja nainen ruotuun.

Joulukuusta vielä, lukuunottamatta ihanaa joulua uudessa kodissa, aika kipeä kuukausi oli. Tsemppasimme rempan suhteen koska tuli kutsuttua paljon vieraita jouluksi. A4:n pituinen "Tehtävä ennen joulua"-lista päivitettiin joka ilta. Lopulta selkä ei enää lähtenyt piiriin vaan jätti minut kyläreissulla uikuttamaan lattialle, suorittaessani niinkin vaativaa liikuntasuoritusta kuin housujen pukeminen. En ole ennen kokenut noidannuolta. Kolmen tunnin jonotuksen jälkeen olin kuitenkin huojentunut kun lääkäri sanoi että vaiva on lihasperäinen, eikä esim välilevytyrä. No remppaaminen väheni osaltani ja keskityin selän paranteluun ja joulun laittoon. Kunnes jouluna sairastuin flunssaan ja siinähän se meni vuodenvaihde suklaata syöden. Ei muuta kuin uutta, parempikuntoista vuotta kohti!

Viikot: päivitetään myöhemmin. Kilot: aivan järkyttävää

maanantai 2. tammikuuta 2012

Marraskuu

Marraskuu 2011
Muutettiin uuteen kotiin marraskuun alussa, remontin keskelle, niinkuin mieheni jaksaa asiasta muistuttaa. Mielestäni muutto oli pakon sanelema juttu, kukaan ei enää jaksanut reissaamista ympäri kyliä ja lastenhoitoapukin alkoi olla vähissä... Parhaimmillaan vein miehen töihin, lapset pariin kolmeen eri osoitteeseen hoitoon, remppaamaan pariksi tunniksi, muksujen haku eri puolilta, syömään, ja rumba uusiksi. Vauva on kyllä aika mahtava, usein nukkuu juuri sen ajan kuin joku homma kestää. Kun pensseli tipahtaa kädestä, itkuhälytin parahtaa.

Mutta asiaan. Marraskuun aikana ohjasin muutaman hassun tunnin ja kävin muiden tunneilla vielä vähemmän. Kaikki vapaa-aika huusi "nyt voisit maalata tuon tai viimeistellä tämän". Palautumisen ja treenaamisen kannalta siis lähes nollakuukausi. Paino on laskenut tappavan hitaasti mutta kuitenkin laskenut huolimatta kaikesta herkuttelusta. Ja niinkuin marraskuu piti ottaa (s)karpisti että voi joulukuussa vetää piparii ja suklista.

Tsekkaan ne viikot myöhemmin, paino marraskuun lopussa n. +6.5kg. Ja vielä joulu tulossa... Eipä tarvi ostaa joulumekkoa.